Psykologi Selkeä

Mika, kiitos luottamuksesta ja avoimuudesta. Kuvailemasi tilanne kertoo selvästi siitä, että olet saavuttanut tai jopa ylittänyt oman stressinsietokykysi rajan. Ei ole kyse vain ’normaalista’ stressistä, vaan merkkejä siitä, että keho ja mieli ovat ylikuormitetut pitkittyneen paineen vuoksi. Työstressi, jatkuva ylityö ja tunne siitä, että et pysty vastaamaan odotuksiin, ovat kuluttaneet resurssejasi niin, että pienetkin ärsykkeet laukaisevat voimakkaita tunteita. Tämä ei ole heikkoutta – se on merkki siitä, että järjestelmäsi yrittää huutaa apua.

Vihan ja ärtyisyyden pursuaminen pienistä asioista on tyypillinen oire pitkittyneelle stressille ja mahdolliselle uupumukselle. Kun mieli on jatkuvasti valppaana ja keho stressitilassa, aivot tulkitsevat jopa neutraaleja tilanteita uhkina. Esimerkiksi puhelimen putoaminen ei sinänsä ole katastrofi, mutta stressaantuneessa tilassa se voi tuntua viimeiseltä pisaralta. Itku raivon jälkeen kertoo siitä, että tunteet ovat niin voimakkaita, että ne ylittävät hallintakykysi – ja että syvällä sinussa on myös helpotusta, surua tai pelkoa siitä, mitä itsellesi tai muille teet. Tämä ei ole ’vain vaihe’, vaan merkki siitä, että tarvitset muutosta.

Miten sitten erottaa, tarvitsetko ammattiapua? Kysy itseltäsi seuraavia asioita: Onko viha ja ärtyisyys alkanut vaikuttaa suhteisiisi (kuten ystäviä välttelemiseen), työtehtäviesi hoitoon tai itsekuvaasi? Tuntuuko siltä, että et enää hallitse tunteitasi, vaikka yrittäisit? Koetko fyysisiä oireita, kuten unettomuutta, ruokahalun muutoksia tai kroonista väsymystä? Jos vastaus on kyllä, on todennäköistä, että olet siirtymässä tai jo koet uupumusta (burnoutia), masennuksen piirteitä tai stressiin liittyvää tunnesäätelyn vaikeutta. Nämä eivät ole asioita, joista ’vain selviää’, vaan tilanteita, joissa ulkopuolinen apu voi estää pahemman kehittymisen.

Mitä voit tehdä heti? Ensinnäkin, tunnusta tilasi rehellisesti: et ole ’liian terävä’ tai ’huono ihminen’, vaan ylikuormittunut. Työpaikallasi annettu palaute on merkki siitä, että stressisi näkyy myös vuorovaikutuksessasi – mutta se on myös signaali siitä, että sinun on sallittua asettaa rajoja. Aloita pienistä, konkreettisista teoista: Varaa itsellesi 10 minuuttia päivässä, jolloin et tee mitään työasioita, vaan keskityt hengittämiseen tai ympäristön havainnointiin (esimerkiksi ’maadoittumisharjoitus’, jossa nimeät viisi asiaa, joita näet, neljä jotain mitä kosketat jne.). Vihan hetkellä yritä lykätä reaktiota: laske hiljaa kymmeneen ennen kuin teet tai sanot mitään. Tämä katkaisee automaattisen vihareaktion ja antaa aivoillesi hetken harkita.

Työn osalta on kriittistä, että aloitat rajojen asettamisen. Jatkuvat ylityöt eivät ole kestävää – ne vain syventävät uupumustasi. Jos mahdollista, keskustele esimiehesi kanssa kuormituksestasi ja pyydä selkeää priorisointia: mitkä asiat on tehtävä nyt, ja mitkä voivat odottaa? Jos työpaikallasi ei ole tukea, harkitse, voitko ottaa lyhyen sairasloman tai etäpäiviä palautuakseksi. Tärkeintä on ymmärtää, että tämä ei ole kestävä tila – jos et tee muutoksia nyt, keho tai mieli pakottavat sinut siihen myöhemmin, mahdollisesti vakavampien oireiden kautta.

Ystävien vältteleminen on ymmärrettävää, mutta se voi pahentaa eristyneisyyden tunnetta. Sen sijaan, että vetäydyt, voit kertoa ystävillesi rehellisesti: ’Olen nyt todella väsynyt ja stressaantunut, joten saatan olla ärtyisä. Arvostan teitä ja en halua satuttaa.’ Useimmat ymmärtävät, ja avoimuutesi voi jopa vahvistaa suhteitasi. Jos pelkäät loukkaavasi, harjoittele ajatusten ja sanojen erottamista: ’Minä tunnen vihaa tässä hetkessä, mutta en tarvitse purkaa sitä toiseen.’

Milloin hakea ammattiapua? Jos tunnet, että et pysty hallitsemaan vihaa tai ärtyisyyttä yksin, jos uupumus alkaa tuntua krooniselta tai jos koet syyllisyyttä, häpeää tai toivottomuutta, on aika ottaa yhteyttä psykologiin. Terapiassa voit oppia tunnesäätelyn työkaluja, käsitellä stressin taustalla olevia ajatuksia (esimerkiksi ’minun täytyy olla täydellinen’ tai ’en saa epäonnistua’) ja rakentaa kestävää strategiaa kuormituksen hallintaan. Lyhytaikaisesti myös työterveyshuolto voi tarjota tukea. Muista, että ammattiapu ei ole viimeinen keino, vaan merkki siitä, että otat itsestäsi vastuun.

Lopuksi: Sinulla on oikeus olla väsynyt. Sinulla on oikeus pyytää apua. Sinulla on oikeus asettaa rajoja. IT-ala on tunnettu kiireestään ja korkeista odotuksista, mutta mikään työ ei ole sen arvoista, että tuhoat terveytesi. Aloita pienistä asioista, mutta aloita nyt. Jos et tee muutosta, keho tekee sen puolestasi – ja se voi tapahtua tavalla, jota et halua.

Voit selviytyä tästä. Mutta et tarvitse tehdä sitä yksin.