Psykologi Selkeä

Matti, kiitos luottamuksesta ja kysymyksestäsi. Eläkkeelle siirtyminen on yksi elämän suurista siirtymävaiheista, joka usein koettelee henkilön identiteettiä, arkirytmiä ja ihmissuhteita. Sinun kokemuksesi tyhjyydestä, turhautumisesta ja suhteiden kiristymisestä ovat hyvin ymmärrettäviä ja yleisiä tässä elämänvaiheessa, mutta ne voivat myös peilata syvempiä psyykkisiä prosesseja. On tärkeää lähestyä asiaa moniulotteisesti, jotta voit löytää tasapainoa ja uutta merkitystä elämääsi.

Eläkkeelle siirtymisen psykologiset haasteet liittyvät usein kolmeen keskeiseen tekijään: identiteetin menetykseen, rakenteen puutteeseen ja sosiaalisten roolien muutokseen. Työelämässä, etenkin johtotehtävissä, olet tottunut selkeisiin tavoitteisiin, vastuuseen ja palautteeseen, jotka antavat päivälle merkityksen ja rytmin. Kun nämä katoavat, voi syntyä tunne, että ”en ole enää hyödyksi” tai ”elämäni menettänyt suunnan”. Tämä ei ole persoonallisuushäiriö, vaan luonnollinen reaktio merkittävään elämänmuutokseen, joka vaatii sopeutumista. Monet kokivat samanlaisia tunteita esimerkiksi pandemian aikana, kun tutut rytmit katkesivat.

Sinun kuvailusi ärtymyksestä, läheisyyden ja etäisyyden vaihtelusta sekä hämmennyksestä omasta käytöksestäsi ovat merkkejä siitä, että sopeutumisprosessi on kesken ja tunteiden säätely on haasteellista. Nämä piirteet voivat muistuttaa rajapersoonallisuushäiriön (BPD) oireita, kuten tunteiden epävakautta ja suhteiden intensiivisiä vaihteluita, mutta ne eivät yksin riitä diagnoosiin. Rajapersoonallisuushäiriöön liittyy tyypillisesti myös itsetuhoisia ajatuksia, impulsiivisuutta, pelkoa hylätyksi tulemisesta ja pitkäaikaisia vaikeuksia tunteiden hallinnassa – asioita, joita et maininnut. Lisäksi BPD-oireet ilmenevät yleensä jo nuoruudessa tai varhaisessa aikuisuudessa, eivät vasta eläkeikään tultaessa. Elämäntapahtumat, kuten eläkkeelle siirtyminen, voivat kuitenkin aktivoida tai korostaa piileviä persoonallisuuden piirteitä, jos niitä on aiemmin ollut. Tästä syystä on hyödyllistä pohtia, ovatko nämä vaikeudet uusia vai jatkumoa aiemmalle käytökselle.

Toisaalta krooninen stressi ja pitkään jatkunut korkea työtahti voivat jättää jälkensä hermostoon ja tunnesäätelyyn. Johtotehtävissä työskentelevät ovat usein tottuneet tukahduttamaan omat tarpeensa ja tunteensa, mikä voi johtaa siihen, että eläkkeellä nämä tukahdutetut tunteet purkautuvat hallitsemattomasti. Tämä selittää osittain äkäisiä reaktioitasi pieniin ärsykkeisiin – kyse ei välttämättä ole persoonallisuushäiriöstä, vaan pitkään kertyneen jännityksen purkautumisesta. Samalla aivojen dopamiinijärjestelmä, joka on tottunut työelämän palkkioihin (kuten saavutuksiin ja tunnustukseen), saattaa kaivata uusia stimulaatioita, mikä voi tuntua tyhjyytenä tai merkityksettömyytenä.

Miten edetä ja löytää tasapainoa? Ensimmäinen askel on hyväksyä, että sopeutuminen vie aikaa. Eläkkeelle siirtyminen ei ole loma, vaan uuden elämänvaiheen oppiminen. Rakenteen luominen päivään on avainasemassa: aseta pienet, konkreettiset tavoitteet, kuten aamurutiinit, liikunta, harrastukset tai vapaaehtoistyö. Monet eläkeläiset kokevat, että merkityksen löytäminen uusista rooleista – esimerkiksi isoisänä, mentorina, yhdistystoimijana tai oppijana – auttaa täyttämään työelämästä jääneen aukon. Jos tunnet, että tarvitset ulkoista rakennetta, voit kokeilla esimerkiksi osittaista työskentelyä tai konsultointia, jos se tuntuu mielekkäältä.

Suhteidesi parantaminen vaatii tietoista läsnäoloa ja kommunikaatiota. Vaimosi kokema läheisyyden ja etäisyyden vuorottelu voi johtua siitä, että et itse ymmärrä tunteitasi, mikä tekee käytöksestäsi ennustamatonta. Avoin keskustelu perheen kanssa siitä, mitä koet, voi lievittää jännitteitä. Kerro esimerkiksi: ”Tiedän, että olen ollut vaikea lähestyä, ja yritän ymmärtää, miksi näin käy.” Tämä osoittaa, että olet tietoinen ongelmasta ja haluat muutosta. Samalla voit pyytää perheeltäsi kärsivällisyyttä sopeutumisvaiheen aikana. Tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen (esimerkiksi ”Tuntuu, että olen turhautunut, koska en tiedä, mitä odottaa päivältä”) auttaa sinua hallitsemaan reaktioitasi paremmin.

Psykoterapia voi olla hyödyllinen, etenkin jos tunnet, että vaikeudet jatkuvat tai syvenevät. Terapiassa voit tutkia, liittyvätkö tunteesi aiempiin elämänkokemuksiin, kuten lapsuuden mallien toistamiseen tai työelämän traumoihin (esimerkiksi uupumukseen). Kognitiivis-behavioraalinen terapia (KBT) tai hyväksymis- ja omistautumisterapia (ACT) sopivat hyvin elämänmuutoksiin liittyviin haasteisiin, sillä ne auttavat löytämään uusia tapoja suhtautua tunteisiin ja rakentamaan merkityksellistä elämää. Pariterapia voisi myös auttaa sinua ja vaimoasi ymmärtämään toistenne näkökulmia ja vahvistamaan vuorovaikutusta.

Lopuksi, anna itsellesi lupa kokeilla ja epäonnistua. Eläkeikä ei ole kilpailu, vaan mahdollisuus tutustua uuteen itseen. Monet löytävät eläkepäiviltä yllättäviä intohimoja, kuten taiteen, luonnossa liikkumisen tai uusien yhteisöjen parissa olemisen. Pienet askeleet, kuten päivittäinen kävely, kirjan lukeminen tai ystävän tapaaminen, voivat vähitellen rakentaa uutta rytmiä ja tunnetta siitä, että elämä on edelleen arvokasta. Jos huomaat, että masennus, ahdistus tai vihanpurkaukset hallitsevat arkea, hakeudu ammattiavun piiriin – se ei ole heikkouden, vaan itsestä huolehtimisen merkki.

Yhteenvetona: Kyseessä on todennäköisemmin elämänvaiheen sopeutumiskriisi kuin persoonallisuushäiriö, mutta syvemmän ymmärryksen saaminen vaatii itsetutkiskelua ja mahdollisesti ammattiapua. Merkityksen löytäminen, rakenteen luominen ja avoin kommunikaatio läheisten kanssa ovat avaimia eteenpäin. Muista, että eläkeikä ei ole loppu, vaan uusi luku – ja kuten kaikissa siirtymävaiheissa, siihen kuuluu epävarmuuttakin.