Psykologi Selkeä

Rakas Jouni, tilanteesi on monimutkainen ja herättää varmasti voimakkaita tunteita. Sinulla on ensisijaisesti kaksi tärkeää tehtävää: tukea lapsiasi sopeutumaan uuteen tilanteeseen ja käsitellä omia tunteitasi niin, että ne eivät kuormita heitä. Lapsesi tarvitsevat nyt vahvistusta siitä, että suhteenne pysyy vahvana riippumatta etäisyydestä. Tämä vaatii aktiivista ja johdonmukaista toimintaa sinulta.

Konkreettisten yhteydenpitomenetelmien luominen on ratkaisevan tärkeää. Koska viikoittaiset vierailut eivät ole mahdollisia työsi vuoksi, on keskeistä kehittää ennustettavia ja luotettavia rutiineja. Säännölliset videopuhelut kiinteinä ajankohtina antavat lapsille turvallisuudentunnetta. Voit sopia esimerkiksi sunnuntaiaamuisesta puhelusta, joka on pyhä ja jota ei peruta. Tämän lisäksi voit ylläpitää yhteyttä lyhyillä viesteillä, kuvilla tai ääniviestillä arjen aikana. Teknologia tarjoaa monia mahdollisuuksia: voit esimerkiksi katsoa yhdessä elokuvaa samanaikaisesti videopuhelun kautta tai pelata verkossa. Perustakaa yhteinen digitaalinen albumi, johon kaikki voivat ladata kuvia ja päivittää toisianne elämästänne.

Oman tunnekäsittelyn kannalta on tärkeää tunnistaa katkeruutesi ja surusi. Omat tunteet on käsiteltävä muualla kuin lasten kanssa. Harkitse ammattilaisen, kuten psykologin, puheille käymistä tai vertaistukiryhmän etsimistä eronneille vanhemmille. Kirjoittaminen päiväkirjaan voi myös auttaa purkamaan tunteita. Kun omat tunteet ovat hallinnassa, pystyt olemaan lapsillesi emotionaalisesti saatavilla heidän tarpeidensa vuoksi, etkä omiesi vuoksi.

Keskustelun rakentaminen ex-vaimosi kanssa vaikuttaa mahdolliselta, sillä hän on valmis keskustelemaan. Keskustelun tulee keskittyä lasten parhaaseen, ei menneisiin riitoihin. Valmistaudu keskusteluun selkeällä asialistalla: keskustelkaa yhteydenpidon käytännöistä, vierailujen aikataulusta (esim. lomat, pyhät) ja siitä, miten käsittelette lasten mahdollisia pelkoja. Pyri käyttämään "minä"-lauseita ("Minä pelkään, että lapset kokevat etäisyyden hylkäämisenä") syyttävien "sinä"-lauseiden sijaan. Yhteinen säännöstö lasten hyvinvoinnista on vahva perusta.

Lopuksi, muista, että läsnäolo ei aina vaadi fyysistä läsnäoloa. Läsnäolo on tunnetason yhteydestä ja kiinnostuksesta lapsesi elämään. Kysy heidän päivästään, kuuntele heidän huoliaan ilman, että vähättelet niitä, ja vahvista jatkuvasti, että rakastat heitä ja olet aina heidän isänsä. Vaikean työvuorosi jälkeen voit lähettää lyhyen viestin, joka kertoo, että ajattelet heitä. Nämä pienet eleet vahvistavat sitoutumistasi. Sopeutuminen vie aikaa, ja tunteet voivat olla kuohuvia. Ole kärsivällinen itsellesi ja lapsillesi. Tärkeintä on, että ylläpidät yhteyttä ja annat lapsillesi turvallisuudentunteen siitä, että isä on aina heidän elämässään, vaikka ei asuisikaan saman katon alla.