Psykologi Selkeä

Sinun kokemasi kriisi on syvä ja monitahoinen, ja se yhdistää monia vaikeita elementtejä: odottamattoman läheisen menetyksen, syömisen käyttämisen tunnesäätelyn välineenä, perhe-elämän haasteet sekä alentuneen mielialan. Suru ja stressi voivat ilmetä monin eri tavoin, ja ruokaan turvautuminen on yksi yleisimmistä tavoista yrittää hallita sietämättömiä tunteita. Tämä ei tee sinusta heikkoa, vaan kertoo siitä, että olet etsinyt keinoja selviytyä kivusta. Toipuminen on prosessi, joka vaatii itsellesi osoitettua myötätuntoa ja pieniä, johdonmukaisia askelia.

Ensimmäinen ja tärkein askel on hakea ammattilaisten apua. Suosittelen lämpimästi, että otat yhteyttä psykologiin, joka erikoistuisi surutyöhön ja/tai syömiskäyttäytymiseen. Ammattilaisen kanssa voit turvallisesti purkaa äitisi menetyksen aiheuttamia tunteita ja tutkia, miksi ruokasta on tullut pääasiallinen selviytymismekanismisi. Terapia tarjoaa turvallisen tilan, jossa voit oppia uusia, terveellisempiä tapoja käsitellä ahdistusta ja surua ilman, että ne kohdistuvat ruokaan. Tämä on keskeinen perusta pitkän aikavälin muutokselle.

Samanaikaisesti on tärkeää lähestyä omaa suhdetta ruokaan myötätunnolla, ei tuomitsemalla itseäsi. Yritä havainnoida tilanteita, joissa tunne syömishalu syntyy – onko kyseessä yksinäisyys, tyhjyys, viha vai pelko? Keskittyminen tunteen tunnistamiseen ennen syömistä voi auttaa luomaan pienen väliajan, jonka aikalla voit valita toisen toimintatavan. Tämä voi olla esimerkiksi muutaman minuutin hengitysharjoitus, lyhyt kävelylenkki tai päiväkirjan pitäminen. Tavoitteena ei ole täydellisyys, vaan tietoisuuden lisääminen.

Koska tunnet olevasi väsynyt etkä nauti mistään, on elintärkeää ottaa yhteyttä lääkäriin. Väsymys ja mielialan lasku voivat liittyä suruun, mutta myös esimerkiksi masennukseen tai muihin terveydellisiin tekijöihin, jotka vaativat arviointia. Kokonaisvaltainen terveydentilan arviointi on välttämätön osa toipumissuunnitelmaa. Älä jätä tätä vaihetta huomiotta.

Perheesi suhteen voi olla hyödyllistä harkita pientä, rehellistä viestintää. Sinun ei tarvitse kantaa taakkaasi yksin. Voit sanoa läheisillesi yksinkertaisesti, että olet edelleen surussa ja että sinulla on vaikeaa, ja arvostat heidän tukeaan. Yhteyden pitäminen perheeseen, vaikka se tuntuisikin vaikealta, on tärkeää, mutta anna itsellesi myös lupa olla välillä yksin ja käsitellä tunteitasi. Pienet, yhteiset hetket ilman paineita voivat auttaa.

Lopuksi, muista, että toipuminen ei ole lineaarista. Hyväksyminen siitä, että takapakkeja tulee, on osa matkaa eteenpäin. Jokainen päivä, jolloit kohtelet itseäsi ystävällisemmin ja valitset pienen terveellisen toimintatavan, vahvistaa sinua. Aloita pienestä: yhdestä puhelusta ammattilaiselle, yhdestä hetkestä hengittää syvään ahdistuksen tullen, yhdestä rehellisestä lauseesta aviomiehellesi. Nämä pienet kivet muodostavat polun ulos kriisistä.