Psykologi Selkeä

Hei Emilia. Sinun kuvauksesi kuulostaa hyvin tutulta monelle aikuiselle, ja on rohkeaa ottaa tämä asia esille. Itseluottamuksen rakentaminen on usein prosessi, joka vaatii sekä itsetietoisuutta että konkreettisia harjoituksia. Sinun kokemuksesi esiintymisissä, jolloin keho reagoi hikoiluun ja äänen täristymiseen, on tyypillinen reaktio, joka liittyy usein suoritus- tai arvostusahdistukseen. Myös se, että epäilet positiivista palautetta, voi kertoa syvemmästä taipumuksesta vähätellä omia saavutuksia. Tämä jatkuva itsensä kyseenalaistaminen kotona on raskasta ja voi johtaa uupumukseen.

Yksi keskeinen askel on oppia tunnistamaan ja haastamaan ns. automaattisia negatiivisia ajatuksia. Kun ajattelet esimerkiksi, että 'kaikki pitävät minua epäpätevänä', voit kysyä itseltäsi: Onko tälle todellista, konkreettista näyttöä? Voisiko olla, että tiimisi keskittyi projektin sisältöön eikä sinun 'pätevyyteesi'? Ajatusten tarkastelu todellisuuden valossa voi heikentää niiden voimaa. Toinen tärkeä alue on omien vahvuuksien systemaattinen tunnistaminen. Voit aloittaa kirjoittamalla ylös taitoja ja ominaisuuksia, joita arvostat itsessäsi, oli ne sitten ammatillisia tai henkilökohtaisia. Pyri palaamaan tähän listaan säännöllisesti, erityisesti silloin, kun epäilyt nousevat pintaan.

Myös kehon reaktioihin voi vaikuttaa. Ennen esiintymistilanteita voit harjoitella yksinkertaista hengitysharjoitusta: hengitä sisään neljän sekunnin ajan, pidätä hengitystä seitsemän sekuntia ja hengitä ulos kahdeksan sekunnin ajan. Tämä auttaa rauhoittamaan hermostoa. Fyysiset oireet eivät ole signaali epäonnistumisesta, vaan kehon luonnollisesta valmistautumisreaktiosta, jota voit oppia hallitsemaan. Positiivisen palautteen kyseenalaistamisen suhteen voi olla hyödyllistä harjoitella sen vastaanottamista ilman välitöntä 'mutta'-lausetta. Kun esimies kehuu, yritä vastata yksinkertaisesti 'Kiitos, minulle on tärkeää, että työni on hyvää'.

Pidä mielessä, että itseluottamus ei useinkaan ole pysyvä tila, vaan se vaihtelee. Tavoitteena ei olekaan päästä tilaan, jossa et koskaan epäilisi itseäsi, vaan oppia suhtautumaan epäilyihin tiedoiksi, joita voit tarkastella, sen sijaan että ne määrittäisivät sinut. Itsemyötätunto, eli lempeä suhtautuminen omaan epäonnistumiseen ja epävarmuuteen, on yhtä tärkeää kuin itseuskontokin. Jos huomaat, että nämä ajatukset ja tunteet rajoittavat elämääsi merkittävästi, kannattaa harkita ammattilaisen, kuten psykoterapeutin, tukemaa työskentelyä näiden asioiden parissa. Toivotan sinulle rohkeutta ja kärsivällisyyttä tässä matkassa.