Psykologi Selkeä

Hei Matti. Kuvaamasi tilanne kuulostaa hyvin raskaalta ja moniulotteiselta, ja on ymmärrettävää, että tunnet olevasi ristipaineessa. Sinun kokemuksesi tyhjyyttä, päätöksentekovaikeuksia, univaikeuksia ja suhteellista etäisyyttä ovat merkkejä, jotka eivät viittaa pelkästään tilapäiseen stressiin, vaan pitkittyneeseen kuormitukseen, joka saattaa olla jo uupumuksen kynnyksellä. Tärkeää on erottaa, että normaali stressi tuntuu usein lievenevän lepon tai muutoksen myötä, kun taas uupumus on syvempää ja lepääminen ei tunnu palauttavan energiaa tai iloa.

Sinun tilanteessasi työn, perheen ja vapaaehtoistoiminnan vaatimukset ovat luoneet kestävän kuormituksen tilan, jossa omat resurssisi ovat käytännössä loppuneet. Herääminen yöllä työajatuksiin ja aamun tyhjyyden tunne kertovat, että aivot eivät saa lepoa ja mielesi on jatkuvassa toimintatilassa. Se, että suhteet alkavat kärsiä ja työsuorituksesta tulee kritiikkiä, on usein viimeinen varoitusmerkki keholta ja mieleltä.

Kysyt, miten jaksaa pitää kiinni kaikesta. Tässä onkin avainkysymys: jaksaminen edellyttää priorisointia ja rajankäyntiä. Tällä hetkellä yrität ehkä pitää kiinni kaikesta samalla tavalla kuin ennen, mutta resurssit eivät riitä. On tärkeää tunnustaa, että kaikkea ei voi tehdä samalla intensiteetillä ikuisesti. Voit aloittaa pohtimalla, mikä näistä velvollisuuksista on sinulle tällä hetkellä ehdottoman tärkeintä, ja mikä voisi odottaa tai jäädä kokonaan. Voisitko esimerkiksi väliaikaisesti vähentää vapaaehtoistyön vastuuta tai keskustella työpaikallasi työtaakasta?

Ilon palauttaminen merkityksellisiin asioihin on hidas prosessi, joka vaatii tilaa. Kun mieli ja keho ovat jatkuvassa hälytilassa, ilon kokeminen on fyysisesti vaikeaa. Ilon löytäminen edellyttää aitoa lepoa ja läsnäoloa. Yritä varata pieniä hetkiä – vaikka vain muutaman minuutin – johonkin toimintaan, joka ei liity velvollisuuksiin, kuten lyhyt kävelyluonto tai rauhallisen musiikin kuuntelu. Älä odota, että into palaa kerralla; anna itsellesi lupa olla vähemmän innostunut ja keskity vain yhteen asiaan kerrallaan.

Suosittelen vahvasti, että otat yhteyttä ammattiapuun. Psykologin kanssa voit tutkia tarkemmin tunteitasi, oppia stressinhallintatekniikoita ja rakentaa konkreettista suunnitelmaa kuormituksen vähentämiseksi. Tämä ei ole heikkuden merkki, vaan vastuullinen teko itsestäsi ja läheisistäsi. Ammattiapua hakeva on voimakas. Muista myös, että perheesi ja puolisosi saattavat tarvita tietoa siitä, mitä koet – he voivat olla tärkeä tuki, kun annat heille mahdollisuuden.