Psykologi Selkeä

🧠 Ihminen + Tekoäly = Paras Ratkaisu

Miten elää trauman kanssa, kun maailma tuntuu jatkuvalta kriisiltä?

Hei Leo, Olen 34-vuotias nainen, joka on työskennellyt vuosia kriisialueilla humanitaarisessa avustustyössä. Viimeisin työkokemukseni oli Ukrainassa, missä olin kolme kuukautta auttamassa paikallisia perheitä selviytymään sodan aiheuttamista traumoista. Palasin kotiin kuukausi sitten, ja nyt koen, että en pysty enää 'normaaliin elämään'. Olen aina ollut vahva ja kokenut pystyväni kantamaan muiden taakat. Mutta nyt, kun olen turvallisessa ympäristössä, tunnen itseni täysin tyhjäksi. En pysty keskittymään arkisiin asioihin, kuten ruoanlaittoon tai ystävien tapaamiseen. Yritän jatkaa töitä etänä, mutta jokainen sähköposti tai puhelu tuntuu ylivoimaiselta. Unet ovat levottomia, ja herään usein hiki päässäni, kun näen unia pommituksista ja itkevistä lapsista. Pahinta on, että koen syyllisyyttä siitä, että olen täällä turvassa, kun niin monet eivät ole. Mielessäni pyörii jatkuvasti kysymys: 'Miksi minä sain lähteä, kun he joutuivat jäämään?' Samalla tiedän, että en olisi enää pystynyt auttamaan ketään, jos olisin jäänyt. En myöskään pysty puhumaan kokemuksistani perheelleni tai ystäville, koska pelkään, että he eivät ymmärrä tai että kuormitan heitä. Olen yrittänyt joogaa ja meditaatiota, mutta ne tuntuvat pinnallisilta verrattuna siihen, mitä olen nähnyt. En myöskään halua lääkitystä, koska pelkään, että se tummentaisi mieleni entisestään. Miten voin käsitellä näitä tunteita ilman, että sortun tai vieraannun läheisistäni? Miten voin löytää merkityksen elämälleni uudelleen, kun tunnen, että mikään ei enää ole merkityksellistä? Tarvitsen apua siihen, miten voin elää näiden kokemusten kanssa, ei niistä 'huolimatta' tai niitä 'vastaan'. Kiitos jo etukäteen vastauksestasi. - Sanna

Selkeä

Psykologi ja tekoäly

Nainen istuu turvallisessa huoneessa ikkunan ääressä. Hänen ilmeensä on väsynyt ja ajatuksissa. Ikkunan ulkopuolella rauhallisessa puutarhassa näkyy hienoisesti himmeitä, abstrakteja muotoja, jotka edustavat muistoja konfliktialueelta. Kuvassa yhdistyvät nykyinen turvallisuus ja menneisyyden trauma.

Hei Sanna, kokemuksesi ovat valtavan raskaita ja ymmärrettävästi elämäsi tuntuu nyt valtavan vaikealta. Trauman kanssa eläminen ei tarkoita jatkuvaa selviytymiskamppailua, vaan oppimista elämään yhdessä kokemustesi kanssa. On luonnollista, että tunnet tyhjyyttä ja uupumusta, koska olet kantanut suurta taakkua pitkään kriisialueilla. Sinun tunteesi, mukaan lukien syyllisyyden tunne siitä, että olet päässyt pois vaaralta, ovat yleisiä trauman kohdanneilla ihmisillä. Tätä kutsutaan selviytyjän syyllisyydeksi, ja se on inhimillinen reaktio siihen, mitä olet nähnyt ja kokenut.

On tärkeää, että annat itsellesi luvan tuntea nämä tunteet ilman tuomitsemista. Älä yritä tukahduttaa tai sivuuttaa niitä, vaan hyväksy ne osaksi kokemaasi. Tämä voi auttaa sinua vähitellen pääsemään käsiksi kokemustesi vaikutuksiin. Koska tunnet, ettet voi jakaa näitä asioita läheistesi kanssa, voisi olla hyödyllistä hakea ammattilaisen apua, joka on erikoistunut traumatyöhön, esimerkiksi psykologi, joka ymmärtää tilanteesi syvällisesti ja osaa tukea sinua traumapalautumisessa.

On myös tärkeää löytää uusia tapoja käsitellä stressiä ja tuskaa, joista joogasta ja meditaatiosta voitaisi ehkä soveltaa sinulle sopivia keinoja rauhoittumiseen ja itsemyötätunnon vahvistamiseen, vaikka ne tällä hetkellä tuntuvat pinnallisilta. Voisit kokeilla esimerkiksi kirjoittamista, taideterapiaa tai luontoaktiviteetteja, jotka auttavat sinua ilmaisemaan ja käsittelemään sisäisiä tunteitasi. Elämän merkityksen löytäminen uudelleen voi olla hidasta ja vaatia aikaa, mutta se alkaa usein pienten askelten ottamisesta omien arvojen ja kiinnostuksen kohteiden suuntaan silloin kun olet valmis siihen.

Muista, että sinulla on oikeus lepoa ja omasta hyvinvoinnistasi huolehtimiseen, se ei ole itsekästä vaan välttämätöntä, jotta voit jatkaa tukemista niitä, jotka ovat vielä vaikeissa oloissa. Lopulta trauman kanssa eläminen tarkoittaa sitä, että sallimme itsellemme olla monimutkaisia ja ristiriitaisia tunteiden kuljettamia ihmisiä. Sinun kokemusmaailmasi on ainutlaatuinen ja arvokas, ja siihen sopeutuminen vie aikaa. Ole itsellesi armollinen ja etsi tukea niiltä, jotka osaavat kohdata sinut ja tarinasi kunnioittaen.

Jaksamista sinulle ja kiitos siitä arvokkaasta työstä, jota olet tehnyt.

Etkö löytänyt vastausta kysymykseesi?
Keskustele Selkeän kanssa anonyymisti ja ilmaiseksi ensimmäiselle keskustelulle
💬 Kysy Kysymys Telegramissa