Psykologi Selkeä

Rakas Marja, tilanteesi on monimutkainen ja herättää syvää myötätuntoa. Olet osoittanut suurta rohkeutta ja rakkautta lapsenlastasi kohtaan hakeutuen tukeen tässä haastavassa tilanteessa. On täysin ymmärrettävää, että huolesi sekä lapsenlastasi hyvinvoinnista että omasta kyvystäsi auttaa häntä omien haasteidesi keskellä ovat suuria. Ensimmäinen ja tärkein askel on myöntää omat rajoitteesi ja hyväksyä, että et voi kantaa tätä taakkaa yksin. Tämä ei ole epäonnistuminen, vaan vastuullista hoivaajana toimimista.

Lapsenlapsesi kokemat pelot ja unihäiriöt ovat tyypillinen reaktio vanhempien eroon, joka on romahduttanut hänen turvallisuudentunnettaan. Hänen pelkonsa aikuisten katoamisesta ja yksin jäämisestä ovat konkreettisia ilmaisuja siitä, että maailma tuntuu nyt arvaamattomalta. Sinun läsnäolosi ja rauhoittava vaikutuksesi ovat hänelle korvaamattomia. Kuitenkin, sinun on pyrittävä luomaan ennustettava ja turvallinen rutiini iltaan, joka vähentää pelkoa ilman, että se rasittaa sinua liikaa. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi lyhyttä, rauhallista iltarutiinia hänen omassa huoneessaan, jonka jälkeen palaat omaan huoneeseesi, tai sopimusta siitä, että hän voi tulla luoksesi vain tiettyinä öinä, mikä antaa sinulle myös lepoa.

Omat mielialahäiriösi ja sosiaalinen fobiasi ovat merkittäviä tekijöitä, joita sinun on ehdottomasti otettava huomioon. Unenpuute on yksi voimakkaimmista mielialan destabiloijista, ja jatkuva huoli voi syventää sosiaalisen fobian oireita. Sinun on asetettava selkeitä rajoja suojellaksesi omaa tasapainoitasi, sillä vain kohtuullisessa kunnossa olevana pystyt olemaan lapsenlapsellesi tuki. Tämä ei ole itsekästä, vaan välttämätöntä. Voit esimerkiksi sopia poikasi kanssa, että jaatte yövuorot tai hankitte ulkopuolista apua muutamaksi yöksi viikossa, jotta saat levätä.

Ammatillisen tuen hakeminen on ratkaisevan tärkeää molempien kannalta. Suosittelen vahvasti, että kannustat poikaasi ja miniääsi hankkimaan lapsenlapsellesi psykologin tai lastenohjaajan tukea, joka osaa käsitellä eroon liittyviä pelkoja. Sinä itsessäsi voit hyötyä valtavasti omasta terapeuttisesta tuesta. Kognitiivis-käyttäytymisterapia voi olla erityisen hyödyllistä sekä sosiaalisen fobian että mielialan hallinnan kannalta. Keskustele omasta tilanteestasi myös psykiatrisi kanssa, jotta lääkehoidon tarpeeseen voidaan tarttua.

Muista, että auttaminen ei aina tarkoita fyysistä läsnäoloa joka yö. Sinä voit tarjota turvallisuudentunnetta myös päiväsaikaan rauhallisilla hetkillä, kuuntelemalla ja vahvistamalla, että häntä rakastetaan ja että aikuiset hänen elämässään pitävät hänestä huolta parhaansa mukaan. Voit opettaa hänelle yksinkertaisia rentoutumistekniikoita, kuten syvää hengitystä, joita hän voi käyttää pelon tullen. Tämä antaa hänelle konkreettisen työkalun ja sinulle mahdollisuuden tukea häntä vähemmän kuluttavalla tavalla.

Lopuksi, ole lempeä itsellesi. Olet tekemässä parhaasi erittäin vaikeissa olosuhteissa. Pyydä apua perheeltäsi, äläkä kanna tätä taakkaa yksin. Selkeä kommunikointi poikasi kanssa siitä, mitä pystyt tarjoamaan ja mitä et, on avainasemassa. Lapsenlapsesi tarvitsee terveen ja tasapainoisen mummon, ei uupunutta ja ylikuormittunutta hoivaajaa. Oikealla tuella ja suunnitelmalla pystyt olemaan hänelle turvasatama tässä myrskyssä samalla kun huolehdit itsestäsi.