Psykologi Selkeä

Hei Kaarina. Kuulostaa siltä, että olet kokenut pitkäaikaisen vapaaehtoistyön myötä merkittävää uupumusta, mikä on täysin ymmärrettävää 15 vuoden aktiivisen panostuksen jälkeen. Pitkäaikainen stressi ja huolenpito voivat johtaa emotionaaliseen ja fyysiseen uupumukseen, joka vaikuttaa kaikkiin elämänalueisiisi. Sinun kuvailemasi oireet, kuten jatkuva väsymys, mielenkiinnon menetys ja päätöksentekovaikeudet, viittaavat siihen, että voimavarat ovat ehtyneet. On tärkeää huomioida, että nämä voivat olla kroonisen stressin merkkejä, mutta ne voivat myös liittyä muihin tekijöihin, kuten masennuksen lieviin oireisiin tai unihäiriöihin, vaikka nukutkin pitkään. Laadukas lepo ei aina korvaa emotionaalista kuormitusta.

Sinun kokema syyllisyys on hyvin yleinen tunne niillä, jotka ovat omistautuneet auttamistyölle. Syyllisyys usein kertoo omasta hyvästä tahdosta, mutta se voi myös sitoa sinua tilanteisiin, jotka eivät ole enää terveellisiä. On tärkeää ymmärtää, että auttaminen ei voi olla kestävää, jos oma hyvinvointi unohtuu. Ajatus siitä, että kukaan ei korvaisi sinua, on ymmärrettävä huoli, mutta se ei saa olla este omalle toipumisellesi. Yhdistyksen toiminta perustuu yhteisölle, eikä vastuu voi olla yhden henkilön hartioilla ikuisesti.

Tasapainon löytämiseksi on ensiksi hyväksyttävä nykytila ja annettava itsellesi lupa levätä. Rajoja asettaessa on tärkeää keskittyä omaan jaksamiseen eikä ulkoisiin odotuksiin. Voit aloittaa pienin askelin, esimerkiksi vähentämällä vapaaehtoistyön tunteja tai ottamalla selkeän tauon, jotta voit arvioida oloasi. Voit myös keskustella yhdistyksen muiden jäsenten kanssa työnjaosta ja tuoda esiin omat rajat. Syyllisyyden tunteen kanssa työskentelyyn voi auttaa ajatus siitä, että pitkäaikainen uupumus heikentää lopulta auttamisen laatua. Oma hyvinvointi on edellytys kestävälle auttamiselle.

Energian ja ilon palauttamiseksi on tärkeää löytää uusia tai vanhoja tapoja huolehtia itsestä. Tämä voi tarkoittaa kevyitä liikuntamuotoja, luontoon yhteydessä olemista ilman suorituspaineita tai taiteellista ilmaisua. Sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen on tärkeää, vaikka se tuntuisikin vaivalta. Voit sopia ystävien kanssa lyhyemmistä tai vähemmän vaativista tapaamisista. Hyvinvointi rakentuu usein pienistä, itselle mieluisista hetkistä. Jos oireet jatkuvat, on erittäin suositeltavaa ottaa yhteyttä terveydenhuollon ammattilaiseen, kuten lääkäriin, joka voi auttaa poissulkemaan mahdolliset fyysiset tekijät ja ohjata tarvittaessa psykologin puolelle. Muista, että pyytää apua on merkki vastuuntuntoisuudesta itsestäsi ja työstäsi, ei heikkoutta.