Psykologi Selkeä

Hei Jesse. Sinun kuvauksesi kuvaa hyvin monille tutun tilannetta, jossa intohimo työtä kohtaan, tärkeät ihmissuhteet ja henkilökohtaiset tavoitteet alkavat kamppailla rajallisesta ajasta. Se, että tunnistat ongelman ja haluat tehdä asialle jotain, on jo merkittävä ensimmäinen askel. Syyllisyyden tunne on usein merkki siitä, että välität, mutta se voi myös lamaannuttaa ja estää toiminnan. On tärkeää erottaa toisistaan kaksi asiaa: se, että sinulla on tällä hetkellä vähemmän aikaa kuin haluaisit, ja se, että olisit jotenkin epäonnistunut tai menettänyt kykysi olla läsnä. Nämä eivät ole sama asia.

Ajatellaan tilannettasi kolmesta näkökulmasta: ajanhallinta, kommunikaatio parisuhteessa ja suhde itseesi. Ajanhallinnassa avain ei ole löytää lisää aikaa, vaan suojata ja priorisoida jo olemassa olevaa aikaa. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että varaat kalenteriisi säännöllisiä 'parisuhde-ikkunoita', joita et siirrä työn takia. Nämä eivät välttämättä tarvitse olla pitkiä, mutta niiden tulee olla laadukkaita ja keskeytymättömiä. Samoin voit miettiä, voitko tietyissä työtehtävissä delegoida tai tehostaa toimintaasi, jotta saisit takaisin hallinnan aikatauluusi. Oman psykologian keskuksen suunnitteluun kannattaa varata tiettyjä, rajattuja aikoja, jotta se ei syö kaikkea vapaa-aikaasi ja henkisiä voimavaroja.

Kommunikaatioon liittyen tilanteesi on paradoksaalinen, mutta ymmärrettävä: kun olet ammatillisesti toisten tukena, omat tunnevarat saattavat ehtyä. Puhuminen käytännön asioista on usein suojamekanismi, joka säästää energiaa, mutta se syventää etäisyyttä. Yksi konkreettinen askel voisi olla sopia kumppanisi kanssa, että otatte käyttöön esimerkiksi viikoittaisen 'tuntien tarkastuksen'. Tämä on lyhyt, 15-20 minuutin keskustelu, jossa kumpikin saa kertoa, mitä on tuntenut tai ajatellut viikon aikana ilman, että keskustelu kääntyy välittömästi käytännön ratkaisuihin. Aluksi se voi tuntua jäykältä, mutta se luo turvallisen tilan syvemmälle yhteydelle. Myös pienten, yllättävien eleiden, kuten lyhyen viestin tai kahvikupin tuomisen, merkitystä ei kannata vähätellä.

Ystävyyssuhteisiin liittyen, sen sijaan että välttelet kutsuja kokonaan ja syyllistyt siitä, voit kokeilla rehellistä kommunikointia. Voit kertoa läheisillesi, että arvostat heitä suuresti, mutta tämä elämänvaihe on aikaa vievä, ja toivoisit, että voisitte tavata vaikkapa harvemmin, mutta silloin kun tavataan, olisit täysin läsnä. Usein ystävät ymmärtävät tämän hyvin. Laadun korostaminen määrän kustannuksella voi lievittää syyllisyyttä ja auttaa suhteiden ylläpidossa.

Lopuksi, itseensä kohdistuva myötätunto on ratkaiseva. Sinä autat ammatillisesti asiakkaitasi hyväksymään omia rajojaan ja etsimään tasapainoa. Kysy itseltäsi: mitä sinä sanoisit asiakkaalle, joka kuvailisi samanlaisen tilanteen? Todennäköisesti et syyttäisi häntä, vän muistuttaisit, että ihminen voi olla vain yhdellä paikalla kerrallaan ja että intohimoisuus työtä kohtaan on voimavara, joka vaatii myös huolenpitoa. Oman hyvinvoinnin sijoittaminen ei ole itsekkyyttä, vaan välttämätöntä kestävyyden kannalta. Harkitse myös, voisiko olla hyödyllistä keskustella tilanteestasi kollegan tai oman terapeutin kanssa. Psykologina on erityisen tärkeää huolehtia omasta mielenterveydestään, eikä siinä ole mitään häpeämistä. Tämä elämänvaihe voi hyvinkin olla väliaikainen kuoppa, mutta se vaatii aktiivista ohjausta, jotta siitä nousee ylös ja säilyttää samalla tärkeät suhteet ja unelmat.