Psykologi Selkeä

Olen 38-vuotias yksinhuoltajaäiti, jonka 10-vuotias tytär sairastui äkillisesti vakavaan krooniseen sairauteen vuosi sitten. Diagnoosi tuli shokkina, ja elämämme muuttui täysin yhdessä yössä. Olen joutunut jättämään työni markkinointialalta, koska tyttäreni hoito vaatii jatkuvaa läsnäoloani. Taloudellinen tilanteemme on heikentynyt, ja olen joutunut myymään asuntomme sekä muuttamaan vuokralle pienempään asuntoon. Tunnen, että elämäni on pysähtynyt. En jaksa enää olla vahva, vaikka yritän parhaani. Ystävät ja sukulaiset ovat kyllä tukeneet, mutta silti tuntuu, että olen täysin yksin tämän kanssa. Pelkään, etten pysty enää antamaan tyttärelleni sitä elämää, jonka hän ansaitsisi. Olen myös alkanut kärsiä unettomuudesta ja ahdistuksesta, joka pahenee öisin, kun yritän käsitellä kaikkea yksin. Miten voisin löytää edes pienen hetken rauhaa tässä kaaoksessa? Miten voisin oppia hyväksymään tämän uuden elämän, jossa en ole enää sama ihminen kuin ennen? En tiedä, miten jatkaa eteenpäin, mutta haluaisin silti uskoa, että tästäkin voi selvitä.